Retki viinin hengessä

Ei kestä kauaa, kun keskustelut alkavat pöydissä. Tietenkin sillä voi olla jotain tekemistä herkullisen viinin kanssa. ”Mikään ei tuo ihmisiä yhteen niin kuin ruoka ja viini”, sanovat kolme ystävää Norjan Østfoldista, jotka ovat kutsuneet minut pöytäänsä. Hyvä tunnelma pöydässä on juuri tämän vahvistus.

Hyppy laadussa

Limnos ei ehkä ole paikka, jonka yhdistät spontaanisti viiniin. Saari vaikuttaa karulta ja kurittomalta, ja vulkaaninen maaperä on ravintoköyhää. Mutta näennäisen karun pinnan alla maaperä on usein ravintorikasta. Tämä luonnon lahja on edistänyt viinikulttuuria, joka juontaa juurensa esikristilliseen aikaan. Yksi niistä, jotka mainitsevat hienostuneen rypälelajikkeen "Limnio", on Aristoteles, antiikin suurin ajattelija.

”Hyvän elämän tuntijana Aristoteles arvosti paikallisten viinirypäleiden luonnetta”, selittää Limnoksella varttunut Eleftheria Konstantara. Hän uskoo, että Limnoksen viinit eivät ole erityisen vertailukelpoisia Joonianmeren toisella puolella tarjottavien viinien kanssa. Päinvastoin. Kreikka ja Limnos - saari, joka on säilyttänyt paljon alkuperäisestä luonteestaan - on ottanut viimeisen vuosikymmenen aikana valtavan laadullisen harppauksen.

Muinaisista ajoista lähtien

Eleftheria vie ihmisiä viinimatkoille ympäri saarta. Hänen retkensä ovat selvästi suosittuja. Kaikki pöydät ovat jo varattuja, kun istuudumme alas lasit edessämme ja Eleftheria alkaa kertoa meille viinikulttuurin jännittävästä matka. Maailmassa ja Kreikassa yleensä ja Limnoksella erityisesti. ”Kiinnostukseni viiniin liittyy lapsuusmuistoihini”, Eleftheria selittää luennon päätyttyä ja kävellessään pöytien ympäri. Kuten useimmissa pohjoisen Välimeren kulttuureissa, viini oli yhtä luonnollinen osa kreikkalaista ateriaa kuin suola ja pippuri meidän leveysasteillamme. Luento on tehnyt meistä hieman viisaampia, niin Limnoksesta lomasaarena kuin myös viinirypäleiden viljelyyn soveltuvana paikkana. Eleftheria kertoo meille Hefaistoksesta, kreikkalaisesta tulenjumalasta, jolla legendan mukaan oli ahjo Limnoksella, ja paikallisista viinirypäleistä – kuten Limniosta ja Muscatista – jotka viihtyvät ravinteikkaassa, vulkaanisessa maaperässä. Tämä tosiasia selittää muun muassa, miksi saaresta tuli keskeinen viinintuottaja yli 2 000 vuotta sitten. Välillä Eleftheria kaataa anteliaasti laseihin. Meillä on runsaasti aikaa, vaikka Myrinan laitamilla sijaitseva viiniosuuskunta onkin vasta ensimmäinen pysähdyspaikka.

Vahvemmat juomat

Hieman pidemmällä saarella – kivenheiton päässä yhdestä Limnoksen suosituimmista ravintoloista – meille tarjoillaan huomattavasti vahvempaa juomaa. Tsipouro on aperitiivi, jota tislaaja Nicolaosin mukaan ei pidä sekoittaa paljon kuuluisampaan ouzoon. "Tämä juoma pysyy reseptissä", hän selittää.

Nicolaos asuu pienen Sardesin kylä laitamilla hieman kauempana saarella. Piilopaikka, jossa olemme, muistuttaa eniten laitonta liiketoimintaa, jossa katuvalojen valo ei yllä koko tielle. Pistelevä tunne jostakin synkästä voimistuu hämärän laskeutuessa ympärillemme vähitellen. – Yamas! sanoo Eleftheria siemaillen "tulivettä", joka on pääasiassa tehty viiniin sopimattomista rypäleistä. Alkoholipitoisuus on 50 prosenttia, ja useimmat ihmiset lykkäisivät tämän nauttimista illallisen jälkeiseen aikaan, ja illallinen odottaakin meitä parin sadan metrin päässä kadulla, joten siemailemme varovasti kahta tarjolla olevaa juomaa – aniksella tai ilman. Kun kävelemme kohti illallinen reilun puolen tunnin kuluttua, Mantella-ravintola on alkanut täyttyä. ”Täällä on hyvä sekoitus sekä paikallisia että turisteja”, omistaja selittää opastaessaan meitä pöytäämme. ”Se enteilee hyvää tulevaisuutta ajatellen”, pöytäkaverini sanovat ennen kuin hän ottaa juomatilauksen. ”Viiniä”, sanovat pitkän pöydän molemmin puolin odottavat ruokailijat lähes yhteen ääneen.

Taitaa tulla pitkä ilta...

Teksti ja kuva:Bjørn Moholdt, matkailutoimittaja