Retki katottomaan kirkkoon

Suosittu retkikohde

Limnoksella on mukava tuuli ilmassa jopa kuumimpina päivinä. Rannoilla tuuli puhaltaa mukavasti hiekanjyvien yli, ja muutaman aurinkoisen ja uinnin täyttämän päivän jälkeen sisälläni asuva tutkimusmatkailija heräsi ja suuntasin vuorille. Ainoaan laatuaan olevaan paikkaan maailmassa. Limnos ei voi ylpeillä yhtä jyrkillä vuorilla kuin Norjan vuoret. Jopa kokemattomille vuorikiipeilijöille pienet vuoret ovat suhteellisen hallittavissa. Lännessä "perhossaarella" pääsee melko korkealle, ja valinta osui matkalle Panagia Kakaviotissaan - "kattomattomaan kirkkoon". Edellä mainittu kirkko sijaitsee muutaman kilometri päässä Kakavos-vuorelle johtavasta soratiestä.

Useimmat ihmiset kävelevät mieluummin soratietä pitkin ennen kuin kääntyvät ja jatkavat kapeaa polkua pitkin. Se on myös vaihtoehto, josta vuorikauriit pitävät eniten, päätellen niiden "tähteistä". Kapealla polulla ylös ja sisämaahan karuun maisemaan, jolle on ominaista vulkaaninen kivi ja matalat pensaat, ilmassa leijuu mausteiden tuoksu, hieman rosmariinia, ehkä timjamia. Täällä on hiljaista ja rauhallista. Ja vaikka Panagia Kakaviotissa on suosittu retkikohde, en tapaa tänä päivänä ketään. Mutta ehkä se johtuu siitä, että on toukokuun loppu ja pääsiäinen.

Lennolla

En pidä päämäärättömästä vaeltamisesta ja tarvitsen päämäärän. Jonkinlainen "palkinto". Ehkä se liittyy suklaaseen, jota minulle luvattiin lapsena, jos suoritin patikkaretkiä vanhempieni kanssa. Joka tapauksessa on aina tyydyttävää saavuttaa itselleen asettamansa tavoitteen.

Vuoristossa sijaitsevalla miniatyyrikirkolla, joka sijaitsee linnuntietä alle kymmenen kilometrin päässä saaren pääkaupungista Myrinasta, on dramaattinen historia, joka ulottuu yli 700 vuoden taakse. Paikka on muun muassa toiminut turkkilaisia pakenevien munkkien piilopaikkana. Paikka on niin hyvin piilossa, että sen löytämiseksi täytyy tuntea vuoret hyvin. Tai seuraa parkkipaikalta polkua, joka johtaa sinut sinne. Ensimmäiset munkit saapuivat tänne jo 1400-luvun alussa. Askeettisuuden ja hiljaisuuden halun yhdistelmä houkutteli munkkeja Limnoksen erämaahan. Viimeiset tänne asettuivat Agios Efstratioksen saarella Limnoksen lounaispuolella sijaitsevan luostarin hurskaat miehet, jotka turkkilaiset ajoivat sinne.

Kokemus

Juuri tämä viimeinen munkkiaalto rakensi laajemman kirkon vuoristohyllylle. Mutta vuosien mittaan yksi munkki toisensa jälkeen kaatui, kunnes jäljellä oli vain yksi. Ennen kuin viimeinen munkki lähti Panagia Kakaviotissasta - mantereella sijaitsevan kuuluisan Athoksen pyhyyden hyväksi - hän luovutti ikonin paikalliselle paimenelle.

Legendan mukaan hän käski paimenta tuomaan ikonin kalliokirkkoon joka vuosi pääsiäisen jälkeisenä ensimmäisenä tiistaina. Hän teki niin tunnollisesti, ja vielä tänäkin päivänä - useita satoja vuosia myöhemmin - rituaali suoritetaan, ja siihen osallistuvat sekä paikalliset että pyhiinvaeltajat, aivan kuten munkki oli suostutellut paimenen tekemään. Tietyllä kunnioituksella - sekä niitä monia kohtaan, jotka aikoinaan etsivät suojaa täältä, että historian kulkua kohtaan - kiipeän viimeiset portaat kirkkoon - maailman ainoaan katottomaan kirkkoon.

Rotkon toisella puolella kolme villivuohta hyppii vuorenrinnettä ylös. Ainoat näkyvät elävät olennot niin pitkälle kuin näen. Sitten näen savun tulevan kynttilöistä yhden kirkon sisällä olevan ikonin edessä. Onko Panagia Kakaviotissan myytti minulle karjunta? Kokemus jostakin hengellisestä säilyy kehossani vielä kauan sen jälkeen, kun olen laskeutunut alas vuorelta ja voin ottaa ilta-uintia auringonlaskussa.

Teksti ja kuva:Bjørn Moholdt, matkailutoimittaja