Saari suurella sydämellä

Kreikan saarilla vietät ihanaa lomaa pienessä piirissä. Saaret ja niiden asukkaat tulevat nopeasti tutuiksi. Vieraat otetaan avosylin vastaan.

Koko Kreikka tuoksuu oreganolta, ja pienillä saarilla tuoksu on vieläkin voimakkaampi. Olin viimeksi Naxoksella 27 vuotta sitten ja istuin silloin samassa pikkutavernassa. Monet asiat ovat entisellään, mutta paljon on myös muuttunut sitten viime näkemän. Tuoksu kuitenkin on sama. Yleensä muutoksia pidetään huonoina, mutta täällä ei niin voi sanoa. Vielä 27 vuotta sitten matka kylästä rantaan piti kulkea jalan, mutta nyt sinne pääsee bussilla. Tuolloin kylän ja rannan välillä oli yksi ainoa taverna, mutta nyt niitä on useampia ja rannallakin muutama tarjoamassa sekä suojaa auringolta että maukasta lounasta tai illallista. Kreikan pikkusaaret ovat kasvaneet ja tarjonta on monipuolistunut. Aidosta kreikkalaisesta tunnelmasta ei ole tingitty ja se on näiden pikkusaarten viehätys.

Satamassa heräillään uuteen päivään. Lomailijat nukkuvat vielä, mutta saarelaiset ja satamakatua helminauhan lailla reunustavat tavernat ovat jo heränneet. Kärryihin lastataan jäitä ja tuoretta kalaa, ja mustekaloja ripustetaan aurinkoon kuivumaan. Aamuruuhkan korvaa mukava aamuinen hyörinä. Pieneen Balettan Ouzeriaan on kokoontunut joukko vanhoja miehiä. He puhuvat pitkään ja näpräävät samalla perinteisiä rukoushelmiä nopeasti ja tiedostamatta.

Tähän aikaan vuorokaudesta hörpitään vahvaa makeaa kahvia, mutta illallisaikaan laseissa on taatusti ouzoa. Miehet selvästi tuntevat omistajan, sillä hän heittää heidän kanssaan huulta – tosin jututtaa hän minuakin. Ravintolaa on pitänyt sama perhe jo kolmessa polvessa ja omistaja on ylpeä sekä ravintolastaan että kauniista saarestaan. Täällä on kaikki tarvittava, vuoret ja meri. Vihannekset viljellään, lehmät ja lampaat kasvatetaan itse, joten saari on raaka-aineiden suhteen lähes omavarainen.

Kuluu vielä muutama tunti ennen kuin tavernat täyttyvät lounas- ja illallisvieraista. Nämä rauhalliset tunnit kuuluvat saarelaisille ja he käyttävät ne hoitamalla asioitaan ja juttelemalla niitä näitä kahviloissa ja kadunkulmissa. Kaikkialla leijuu huumaava tuoreen leivän ja kahvin tuoksu. Kun aurinko alkaa jo porottaa satamassa, vanhan kylän ahtailla kujilla on yhä viileähköä. Jatkan kävelyä ja nousen yhä ylemmäs, mutta täälläkin on ihmeen rauhallista. Pikkukaupat matkamuistoineen, laukkuineen, juomineen ja rantatarvikkeineen ovat vieri vieressä vihanneskaupan ja pienen ruokakaupan naapurissa. Päiväsaikaan näillä kujilla eletään tavallista arkea, ja vasta illalla kyläläisten seassa alkaa näkyä lomailijoita etsimässä sandaaleja tai täydellistä illallisravintolaa. Ravintoloissa myös riittää valinnanvaraa – ne ovat toinen toistaan viehättävämpiä viiniköynnösten peittämine kattoineen.

Lähden lähimmälle rannalle, joka on vain kivenheiton päässä satamasta, ja siellä kreikkalaislapset­ pulahtelevat kallioilta veteen. Kaipaan kuitenkin hienoa hiekkaa ja iloisesti välkehtivää turkoosinsinistä merta. Väkeä ei saa olla liikaa, mutta ­mukavuuksia saisi olla sopivasti – haluan aurinkotuolin ja vilvoittavan aurinkovarjon, kunhan niitä ei tarvitse kantaa rantaan itse.

Unelmarantani on kylän liepeillä oleva ranta – silmänkantamattomiin ulottuva yhtenäinen kaistale, jolla on kolme eri nimeä. Mitä kauemmaksi kylästä kävelee, sitä vähemmän näkee ihmisiä ja aurinkotuoleja.

Istahdan itse keskimmäiselle rannalle, jossa näkymätön raja erottaa Agia Anna- ja Plaka-rannat toisistaan. Rantahiekka on täällä pyöreäksi hioutunutta pienenpientä kullankeltaista kiveä. Tämä on mielestäni näistä kolmesta rannasta paras.

Kun iltapäiväaurinko hyväilee pehmeällä ja lämmittävällä valollaan, täältä ei haluaisi lähteä pois. Vesi on nyt lämpimimmillään ja aurinko lempeimmillään, kunnes se painuu taivaanrantaan. Tämä on ollut todella iloinen jälleennäkeminen. Naxos on mahtava pieni saari, vaikka se onkin Kykladien saariryhmän suurin. Tuntuu hyvältä olla täällä taas. Minä olen kehittynyt, ja niin on onneksi myös Naxos – juuri oikeaan suuntaan.

 

Rannat

Rannat Naxoksen kaupungista etelään päin. St. George. Kävele kohti etelää, satama ja kaupunki muuttuvat rannaksi, jossa on paljon hotelleja. Ranta on matalapohjainen, hienohiekkainen ja lapsiperheiden nappivalinta. Rannalla on kaikki tarvittava: vesiurheilumahdollisuuksia, aurinkotuoleja, rantabaareja ja tavernoita. Agios Prokopios on reilun viiden kilometrin päässä satamasta. Se on yksi saaren ­suosituimmista rannoista ja äänestetty Kreikan kolmanneksi parhaaksi. Täällä voi joko asettua makaamaan suoraan hiekalle tai vuokrata aurinkotuolin. Kaksi kilometriä pitkällä rannalla on vilkkaita vesiurheilualueita sekä rauhoittumispaikkoja. Agia Anna. Etelämpänä on Agia Annan kaunis ja leveä ranta hiekkadyyneineen ja setripuineen, joiden varjossa kelpaa köllötellä. Agios Prokopioksesta Agia Annaan johtava polku kulkee pienen kirkon ja useiden pienten lahdenpoukamien ohi. Jos olet aikaisin matkassa, voit vallata jonkin niistä itsellesi. Nykyisin rannan lähistöllä on mukavia tavernoja ja täälläkin voi harrastaa vesiurheilua. Plaka. Agia Anna muuttuu Plakaksi ja ranta levenee ja kaunistuu entisestään. Meri on häikäisevän turkoosi. Välillä ranta on hurmaavan hienohiekkaista ja välillä pienten pyöreäksi hioutuneiden kivien peittämää. Mikri Viglia ja Orkos ovat surffaajien suosiossa. Erittäin kauniilla rannalla on jylhä kallio, joka erottaa Mikri Viglan Orkoksesta, joka taas on jatkoa Plakalle. Ranta on leijalautailijoiden tyyssija, mutta täällä viihtyvät muutkin kuin urheiluintoilijat, sillä vesi on ehkä vielä tavallistakin turkoosimpaa.