Kuumien rytmien saari viettelee ja valloittaa

Loputon rantaviiva, valkoista hienoa hiekkaa. Kirkkaan sininen taivas, jota vasten korkeina huojuvien palmujen rungot piirtyvät. Syvän turkoosi meri. Jos paratiisi olisi maan päällä, se olisi täällä, Dominikaanisessa tasavallassa.

Teksti Raisa Musakka • Kuvat Apollo

Kahvin, rommin ja sikarin tuoksuun sekoittuu rytmikäs musiikki ja naurun solina. Dominikaanisen tasavallan pääkaupunki, Santo Domingo, on miljoonakaupunki, joka tuntuu pieneltä kylältä. Ihmispaljoudesta huolimatta tunnelma on leppoinen. Karibian sydämessä, Ozama-joen suulla sijaitseva Santo Domingo on vanhin eurooppalaisten yhtäjaksoisesti asuttama kaupunki läntisellä pallonpuoliskolla. Kristoffer Kolumbuksen Bartolomeo-veli perusti kaupungin vuonna 1496, ja siitä tuli valloitetun lännen pioneeri, jonne rakennettiin uuden maailman ensimmäinen linnoitus, katedraali, sairaala ja luostari.

 

Karibialla oli sivilisaatioita jo ennen eurooppalaisten tuloa. Saarilla asui muiden muassa rauhaarakastavia taino-intiaaneja, jotka ottivat eurooppalaiset ystävällisesti vastaan, ja pelastivat Kolumbuksen tämän kärsittyä haaksirikon.

Eurooppalaisten mukana tulleet sairaudet koituivat kuitenkin tainojen kohtaloksi, ja heimot hävisivät lopullisesti 1700-luvulle tultaessa.

Tainojen kulttuuri sulautui saarelle muualta tuotujen intiaaniheimojen, eurooppalaisten ja afrikkalaisperäisten orjien kulttuuriin. Tainot eivät kuitenkaan kadonneet täysin, sillä suurella osalla saaren asukkaista on yhä ripaus ensimmäisten asukkaiden DNA:a perimässään. Santo Domingon Taino-museossa voi tutustua heidän kulttuuriinsa.

Santo Domingon Zona Colonialin siirtomaa-aikana rakennetut, kaarevaoviset, pastelliväriset talot toistavat paikallisen musiikin rytmejä, joiden sointi täyttää kaupunkien kadut.

Täältä on lähtöisin merengue, 1800-luvulla syntynyt nopeatempoinen latinotanssi. Alun perin rytmiä soitettiin jousisoittimilla, mutta kun saksalaiset toivat saarelle harmonikan, musiikki sai uuden muodon. Saaren pohjoisosassa, Santiagon kaupungissa, se sai nimekseen ”perico ripiao”. Sitä soitettiin etenkin kaupunkiin muuttaneiden maatyöläisten keskuudessa. Rytmit lyötiin rummuilla ja väritettiin harmonikalla ja paikallisella güira-soittimella. 1980-luvulla merengue löi suosiossa salsan.

Toinen supersuosittu dominikaanirytmi on bachata, salsaajien slovari. Tässä intiimissä ja sensuellissa tanssissa tärkeää on läheisyys ja tunne. Bachata on saanut vaikutteita muun muassa rumbasta, merenguesta ja afrorytmeistä.

Samettisen pehmeä ja lämmin tropiikin yö ja tarttuvat salsan, merenguen sekä reggaetonin rytmit tempaavat mukaansa. Latinalaisen musiikin aarreaitassa lantio mukautuu kuumiin rytmeihin ja tanssimaan oppii huomaamattaan.

Saaren parhaat, pitkät ja palmujen reunustamat rannat löytyvät maan pohjoisosasta, Puerto Platan alueelta.

Juuri tänne Kolumbus laski ankkurinsa vuonna 1493. Hän kutsui kaupungin takana kohoavaa Isabel de Torresia hopeavuoreksi, sillä vuoren takaa pilkistävät pilvet saivat sen huipun välkehtimään hopeisena. Tästä juontuu myös Puerto Platan kaupungin nimi, joka tarkoittaa suomeksi hopeasatamaa.

Puerto Platan vehreä maakunta elää maataloudesta ja turismista. Täällä viljellään esimerkiksi kaakaota. Joka puolella soivat merenguen ja bachatan tarttuvat rytmit, meno on rentoa, ja vesi kirkkaan turkoosia.

Vaikka Puerto Platan noin 150 000 asukkaan kaupunki on tunnetuin Costa Doradan, Playa Doradan ja Cabareten lomaparatiiseista, myös itse kaupungissa on paljon koettavaa. Köysirata vie Isabel de Torres -vuoren huipulle, josta aukeaa henkeäsalpaava maisema kaupungin ylle. San Felipen linnoitus puolestaan on maamerkki Kolumbuksen ajoilta. Myös kaupungin kapeat kadut ja arkkitehtuuri palauttavat kulkijan hetkeksi vuosisatojen taa siirtomaa-ajalle.

Dominikaanisen tasavallan kansallisaarre on meripihka. Saaren pohjoisrannikko, Costa Ambar, on yksi maailman suurimmista meripihkavarastoista. Täällä pääsee tutustumaan meripihkamuseoon. Vierailu tippukiviluolassa on myös mieleenpainuva kokemus. Luolan ilma on kosteaa, pimeys läpitunkevaa, puhe kaikuu. Katosta roikkuvat kivet ovat muotoutuneet upeiksi muodostelmiksi. Kun luolan aukosta astuu takaisin päivänvaloon, tietää kokeneensa jotain unohtumatonta.