Berliinin muuri 

Berliinin muuri kaatui jo vuonna  1989, mutta sen osia löytyy Berliinistä edelleen. Jos olet Berliinissä ensimmäistä kertaa, käynti muurilla on lähes pakollinen, kuten myös käynti Haus am Checkpoint Charlie -museossa. On kuitenkin lähes mahdotonta vierailla Berliinissä näkemättä muurin osia, jotka ympäröivät modernia Berliinin kaupunkia.

Berliinin muurin muistomerkki

Jos olet kiinnostunut Berliinin muurista ja sen historiasta, kannattaa käydä Berliinin muurin muistomerkillä (Gedenkstätte Berliner Mauer) Bernauer Strassessa, joka sijaitsee hieman keskustasta pohjoiseen päin. Monumentti on muistona Berliinin kahtiajaosta ja niiden menehtyneiden muistona, jotka yrittivät paeta idästä länteen. Muistomonumentin lisäksi täältä löytyy myös vierailukeskus, dokumenttikeskus sekä ulkoilmanäyttely.

Erilaiset näyttelyt kertovat muurin ja Saksan historiaa kunnioittavalla ja mielenkiintoisella tavalla. Paikalla on myös 60 metriä pitkä pala seinää sellaisenaan, kuin se oli vuonna 1989. Tämä osa ei ole vierailijoiden käytössä, mutta voit silti nähdä sen esimerkiksi dokumenttikeskuksessa.

Checkpoint Charlie

Checkpoint Charlie oli tunnetuin risteys itä- ja länsi-Berliinin välillä, ja siitä tuli myös kylmän sodan symboli. Rajavartiosto sijaitse Friedrichstrassessa, Mitten ja Kreuzbergin kaupunginosien välissä, jossa olivat USA:n ja Neuvostoliiton sektorit. Täällä ulkomaalaiset, itä-Saksan viranomaiset ja liittolaisten sotilasjärjestöjen henkilökunta pystyivät ylittämään rajan.

Nykyään entinen rajanylityspaikka on suosittu matkailunähtävyys. Entinen raja on merkitty kivillä, ja vahtitalosta ja rajaa merkkaavasta kyltistä on tehty vastaavanlaiset kopiot samoille paikoille vuonna 1961. Friedrichstrassen ja Zimmerstrassen näyttelyseinällä kerrotaan Checkpoint Charlien historiasta. Täällä on myös yksityismuseo Haus am Checkpoint Charlie, jossa on esimerkiksi dokumentteja muuttoyrityksistä muurin toiselle puolelle. 

Berliinin muurin historiaa

Toisen maailmansodan jälkeen Berliini jaettiin neljään sektoriin, joista jokaista vartioi yksi liittoutuneista: USA, Iso-Britannia, Ranska ja Neuvostoliitto. Neuvostoliiton sektorista tuli itä-Berliini, ja muiden alueiden sektoreista länsi-Berliini. Raja itä- ja länsi-Saksan suljettiin 1950-luvun alussa, mutta raja Berliiniin pysyi melko avonaisena. Siten Berliinistä tuli länteen pakenevien itä-Saksalaisten tärkein reitti. Berliinin muuri rakenettiin vuonna 1961, ja sen perimmäinen tarkoitus oli estää nuoria ja kouluttautuneita itä-Saksalaisia pakenemasta. 

Elokuun 12-13. päivän välisenä yönä raja yllättäen suljettiin – piikkilanka-aita pystytettiin ja esteitä pystytettiin kaduille. Perheet, ystävät ja naapurit eristettiin toisistaan julmasti. Seuraava askel oli rakentaa noin 100 metriä pitkä maa-alue, joka vaikeutti pakenemista – kaikki rakennukset, jotka sijaitsivat kyseisellä alueella, revittiin alas ja niiden päälle rakennettiin aita. Aluetta kutsuttiin myös nimellä ''kuoleman alueeksi'', täytettiin hiekalla ja soralla. Lopulta betonimuuria alettiin rakentaa, ja monia esteitä vahvistettiin samalla. Muurin länsipuoli täyttyi pian värikkäistä graffiteista, jolla protestoitiin muurin olemassaoloa vastaan. 

Muurilla oli haluttu vaikutus – itä-Saksalaisten oli vaikea paeta länsipuolelle. Noin 5000 henkilöä onnistuivat, ja heistä 574 oli rajavartioston jäseniä. Yrityksiä oli monia: ihmiset kaivoivat tunneleita, yrittivät lentää rajan yli ilmapallojen avulla tai ajaa autolla esteiden läpi niin kovaa kuin pääsivät. Koko ajan tehtiin kuitenkin lisää esteitä, jonka vuoksi pakeneminen oli yhä vaikeampaa. 

Tiedot siitä kuinka moni kuoli pakoyritysten aikana vaihtelee, mutta joidenkin tietojen mukaan kuolleita oli vähintään 136 ja jopa 200. Muuri oli kokonaan itä-saksan puolella, jonka vuoksi länsi-saksalaiset eivät voineet tehdä asialle mitään jos pakolaisia loukkaantui. Tunnetuin tapaus oli kun 18-vuotias Peter Fechter ammuttiin Checkpoint Charlien vieressä vuonna 1962, ja hänen annettiin vuotaa kuiviin muurin väärällä puolella itä-saksalaisten vartijoiden katsellessa, länsimaisen median edessä. 

Berliinin muuri kaatuu

1989 itä-Saksasta lähti maahanmuuttovirta, kun Unkarin ja Itävallan rajasäännökset helpottuivat, ja raja oli helpompi ylittää. Sen vuoksi itä-Saksan hallitusta valtaan alkoi nousta mellakoita, jotka painostivat hallitusta. Muutoksia tapahtui myös muissa itä-Euroopan maissa ja Neuvostoliitossa. Marraskuun 9. päivä kommunistisen puolueen hallitus päätti sallia yksittäiset vierailut länsi-Berliiniin seuraavana päivänä, mutta sitä varten piti täyttää hakemus. Eräs toimitsijoista piti tiedoitustilaisuuden, ja hän ei tiennyt milloin uudet säännöt tulisivat voimaan, ja vastasikin toimittajan kysymykseen: ''Jonakin päivänä''. Länsi-Saksan media kuuli uutisista nopeasti, mutta unohti mainita tarvittavan hakemuksen. Tuhannet ihmiset lähtivät rajalle keskiyöllä, jolloin hämmentyneet vartijat avasivat portit ja muurin kaatuminen alkoi. Jo samana yönä ihmiset alkoivat repiä paloja muurista, ja ottivat niitä itselleen muistoksi. Itä- ja länsi-saksalaiset tanssivat muurilla ja iloitsivat uudesta vapaudestaan. 

Kesällä 1990 itä-saksalaiset sotilaat vihdoin hajottivat Berliinin muurin. Samana vuonna, lokakuun 3. päivänä länsi- ja itäsaksa yhdistyivät. Nykyään muurista on muistona kolme pientä osaa. Vanha raja on edelleen näkyvissä, ja se on vahvistettu kivillä. Kaupungin jaosta on tietysti jäljellä myös muita merkkejä, kuten arkkitehtuuria ja kulttuuria. Muurin murtumisen jälkeen Berliinistä on tullut yhä yhtenäisempi, ja se on todella suosittu kaupunkilomakohde.